Nimi Oswiecim ei kuulosta monilta tutulta, mutta heti kun mainitset sen saksalaisen vastineen, kello soi. Auschwitz. Se herättää kauhistuttavia mielleyhtymiä lähes kaikissa. Tämä oli natsien suurimman keskitys- ja tuhoamisleirin nimi toisen maailmansodan aikana. Se oli tärkein ja pahamaineisin kuudesta natsi-Saksan keskitys- ja tuhoamisleiristä. Se on synonyymi juutalaisten kuolemalle, julmuudelle ja tuhoamiselle. Vierailu tässä paikassa ei jätä ketään kylmäksi.
Kaupunki mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1179. Puolan ensimmäisen jaon jälkeen kaupungista tuli osa Itävaltaa vuonna 1773, jonka hallitsijat kutsuivat itseään nyt myös "Auschwitzin herttuaksi". Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Oswiecim kuului Puolalle, mutta saksalaiset valloittivat sen vuonna 1939. Saksalaisten aikana keskitysleiri rakennettiin alun perin sotavangeille. Vuosien 1942 ja 1944 välillä siitä tuli kuitenkin merkittävä joukkotuhoamisleiri, jossa juutalaisia kidutettiin ja tapettiin heidän rotunsa vuoksi. Yli miljoonan juutalaisen miehen, naisen ja lapsen joukkomurhan sekä kymmenien tuhansien puolalaisten uhrien lisäksi Auschwitz toimi myös leirinä kymmenien tuhansien romanien ja sinttien sekä eri eurooppalaisten kansallisuuksien vankien rotumurhalle. Tuhoamiseen yhdistettiin pakkotyötä. Heti toisen maailmansodan jälkeen kaupunki palasi Puolalle.
Oswiecim sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Krakovasta. Oswiecimin laajojen maisemien keskellä sijaitsevat kahden leirin, Auschwitz I:n ja Auschwitz II-Birkenaun, jäännökset ympäröivä alueineen on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi. Kohde ja maisema ovat erittäin autenttisia ja koskemattomia, sillä alkuperäiset todisteet on huolellisesti säilytetty. Tarpeetonta restaurointityötä ei tehdä. Oswiecim on paikka, jossa voimme säilyttää kollektiivisen tietoisuutemme tästä ihmiskunnan historian synkästä luvusta.
