Erika Fatlandin teos Neuvostoliitto

En lue paljon kirjoja enkä käytä aikaa lukemiseen. Silti otan melkein aina kirjan mukaani lomalle. Joku kuuluisan jalkapalloilijan elämäkerran tai kirjan, jossa on mielenkiintoisia matkakertomuksia. Neuvostoliitto herätti kiinnostukseni, ja aloin innokkaasti lukea sitä viime vuonna Madeiran-matkallani.

Lukiessani Fatland vie minut Keski-Aasiaan. Kirja alkaa heti sanoilla "Helvetin ovi", paikasta, jossa haluaisin jonain päivänä vierailla. Tarina temmasi minut heti mukaansa ja yritin kuvitella paikkoja, joissa hän vierailee: ultramoderneja kaupunkeja, vuoristoisia maisemia, joissa perheet elävät edelleen perinteisesti, lähes kuivunutta Araljärveä ja pölyisiä kyliä, joissa aika tuntuu pysähtyneen vuosia. Lukiessani etsin usein paikkoja puhelimestani saadakseni vielä paremman kuvan.

Historiaa, politiikkaa ja outoja perinteitä

Kirja ei kerro pelkästään hänen matkastaan. Monissa luvuissa Fatland kirjoittaa pitkiä selostuksia viiden maan historiasta ja poliittisista puolista. Nämä luvut saattavat tarjota paremman ymmärryksen maiden poliittisesta taustasta, mutta mielestäni niitä on kuvattu liian laajasti. Toisaalta se on mielenkiintoista ja arvokasta tietoa siitä, miksi maa on muodostunut sellaiseksi kuin se on muodostunut.

En tiedä, tarkoittiko Fatland nostaa esiin näiden maiden pimeää puolta. Useimmat luvut ovat melko negatiivisia. Tietenkin näillä mailla on pimeät puolensa. Uzbekistan ja Turkmenistan ovat maailman autoritaarisimpia ja korruptoituneimpia maita. Useimmat presidentit ovat iäkkäitä ja Gorbatšovin nimittämiä. He yrittävät ylläpitää diktatuuria, ihannoida itseään ja asettaa omituisimpia sääntöjä.

Turkmenistanissa rukoileminen on sallittua vain virallisissa moskeijoissa. Tadžikistanissa miesten parran pituutta koskevat tiukat säännöt. Uzbekistanissa niqabia käyttävät naiset pidätetään. Ihmisillä ei ole vapautta ilmaista mielipiteitään, eikä turisteja ja toimittajia oteta avosylin vastaan. Huolimatta maiden taloudellisesta ahdingosta, rahaa tuhlataan turhiin harrastuksiin. Ultramodernit kaupungit kalleimpine hotelleineen, joissa tuskin on turisteja. Korkeimpien lipputankojen rakentaminen vallan osoittamiseksi, kun taas useimmat ihmiset elävät köyhyysrajan alapuolella. Fatland kirjoittaa morsiamenryöstöperinteistä, kotkanmetsästyksestä, ihmisoikeusloukkauksista, korruptiosta, yläluokan vallannäytöistä ja poliittisista perusteista.

Mutta onko kirja täysin negatiivinen? Ei. Fatland tapaa myös ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä ja jopa presidenttiinsä. Keski-Aasian asukkaat elävät täysin erilaista elämää kuin me länsieurooppalaiset. Heillä on erilainen ajattelutapa ja he ovat tottuneet täysin erilaiseen elämään täydellisessä eristyksissä. Me eurooppalaiset elämme ylellisemmissä standardeissa, mutta se ei tarkoita, että ihmiset, joilla on vähemmän, eläisivät huonommin. Luen esimerkiksi usein niiden ihmisten valtavasta vieraanvaraisuudesta, jotka kutsuvat Fatlandin juhlimaan häitään. Positiivisia puolia, kuten ihmisten vieraanvaraisuutta, olisi voitu korostaa hieman enemmän.

Erilaiset odotukset

Toivoin, että kirja kertoisi minulle hieman enemmän Stannenista. Kauniista paikoista, jotka jopa kokeneen seikkailijan pitäisi ehdottomasti nähdä. Näistä kohteista on joitakin tarinoita, mutta mielestäni ei tarpeeksi hyvän vaikutelman saamiseksi. Museo sijaitsee keskellä autiomaata ja siellä on Lähi-idän kauneinta taidetta. Saksalaiset, jotka asettuivat Rot-Frontiin Kirgisiassa. Lähes kadonnut Araljärvi. Ehkä olisin halunnut lukea lisää tällaisista paikoista, mutta tämä kirja ei tietenkään ole matkaopas.

Se ei muuta sitä tosiasiaa, että kirja on mielenkiintoinen. Toimittajana Fatland onnistui puhumaan ihmisten kanssa tai vierailemaan paikoissa, joihin keskivertomatkailija ei koskaan törmäisi. Kaikki kirjaan keräämäni tiedot ovat tehneet minut entistä kiinnostuneemmaksi näistä maista. Suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen kaikille, joilla on nämä maat unelmalistallaan.

Haluaisitko lukea myös Sovietistanin? Tilaa kirja osoitteesta bol.com.